Vibroflotaatio on erikoistunut maanparannusmenetelmä, jota käytetään laajasti syväperustusten ja geoteknisen suunnittelun hankkeissa parantamaan löyhien rakeisten maiden kantavuutta ja stabiilisuutta. Tämä in-situ -maiden tiivistysmenetelmä hyödyntää korkeataajuista tärinää järjestämään maan hiukkasia uudelleen, vähentäen huokosmäärää ja lisäten hiekan, soran ja vastaavien koheesioittaisten materiaalien suhteellista tiheyttä. Menetelmä on erityisen arvokas rakennuskohteissa, joissa luonnolliset maan olosuhteet eivät riitä raskaan rakenteen tukemiseen tai joissa asettumisen hallinta on kriittistä. Vibroflotaatio toimii työntämällä tärisevää anturia, ns. tärinäpaalukonetta tai vibroflotia, maahan 10–yli 100 metrin syvyyteen. Tärinät tuottavat leikkausvoimia, jotka voittavat hiukkasten välisen kitkan ja mahdollistavat hiukkasten asettua tiheämpään järjestykseen, parantaen merkittävästi maan mekaanisia ominaisuuksia ilman maan kaivamista tai materiaalin poistoa.
Vibrokorvaus – yläpuolinen syöttö on erikoismenetelmä, jota käytetään parantamaan heikkojen tai ongelmallisten maiden kantavuutta ja vähentämään painumaa syvien perustusten rakentamisessa. Tässä menetelmässä asennetaan kivipaaluja, joita kutsutaan myös vibrokorvauspylväiksi tai vibro-kivipylväiksi, yhdistämällä tärinällä tapahtuvaa tunkeutumista ja rakeisen materiaalin sijoittamista. Työn toteutuksessa tärinäanturi tai vibrokorvausvasara lasketaan maahan oman painonsa vaikutuksesta samalla värähdellen korkealla taajuudella, yleensä 25–35 Hz, jolloin muodostuu tiivistetty ontelo tai ontelokaviteetti anturin tunkeutuessa maakerroksiin. Yläpuolisen syötön menetelmä erottuu toisistaan siinä, että kiviainesta, yleensä tasalaatuista murskattua kiveä tai soraa, jonka läpimitta on 8–40 mm, syötetään jatkuvasti maanpinnalta anturin laskeutuessa ja värähdellessä, mikä varmistaa optimaalisen kivipaalun muodostumisen, tiheyden ja kantavuuden eheyden.
Vibrokorvaus alaspäin suunnatulla syötöllä edustaa erikoismuunnelmaa vibroflotaatiolla tapahtuvasta maaperän tiivistämisestä, jossa löyhien rakeisten maiden tiivistyminen tapahtuu samanaikaisesti sopivan korvausmateriaalin syöttämisen kanssa tärisevän anturin pohjalta. Tätä tekniikkaa käytetään erityisesti syvien perustusten sovelluksissa, joissa olemassa olevat maaperäolosuhteet vaativat parantamista ennen paalujen asennusta tai muiden raskaiden rakenteellisten kuormien asettamista. Alaspäin suunnatun syötön menetelmän avulla urakoitsijat voivat korvata soveltumattoman materiaalin – kuten pehmeiden savien, silttien tai voimakkaasti puristuvien maiden – suunnitellulla rakeisella materiaalilla samalla saavuttaen optimaalisen maaperän tiivistymisen yhdessä integroidussa operaatiossa. Tämä lähestymistapa vähentää merkittävästi koko hankkeen kestoa ja kustannuksia verrattuna perinteisiin kaivaminen ja korvaus -menetelmiin, mikä tekee siitä arvokkaan monimutkaisissa perustustöissä, joissa maaperäolosuhteet ovat vaihtelevia tai ennustamattomia.